(Pahoittelen etukäteen tän postauksen huolittelemattomuutta, mutta padi ei suostu yhteistyöhön.)
Eka päivä Italiassa ja Aostassa ohi, ja kaikki on hyvin - tutto bene. Oon tosin väsynyt ja ihan sekasin kaikesta, mutta ei se mitään, emmä oottanutkaan enempää.
Juu, lähdin siis matkaan eilen keskiviikkona. Lensin Oulusta Milanoon kahden välilaskun kautta, eli vaihdoin Tukholmassa ja Kööpenaminassa (älkää kysykö miksi, en itekään oo varma). Vaihtoaikaa kummallakaan kentällä ei ollut mitenkään hirmusti, eli tunti ja viis minsaa Tukholmassa ja neljäkymmentä minsaa Köpiksellä. Mua jännitti lennot etukäteen tosi paljon, sillä aikasemmin olin vaihtanut konetta vaan kerran, ja sekin oli Helsingissä. Kaikki kuitenki sano että hyvin se menee, ja uskoin siihen kunnes ehkä puoli tuntia ennen kuin lennon Oulusta piti lähtiä, tuli viestiä että konerikon takia lähtö myöhästyy noin neljäkymmentäviisi minuuttia. Hehee, kyllä vähän siinä tilanteessa alko ressaamaan. Käytännössän se tarkoitti, että mulla ois sellanen viistoista kakskytminsaa vaihtoaikaa - tai sitten pitäs vaan ottaa seuraava lento. No, muutama mukava ihminen siinä rauhoitteli ja sano, että ihan hyvin voit ehtiä (oon ikuisesti kiitollinen tälle ihanalle lentoemännälle). Ja niin Arlandan kentällä sitten hermoilin ja kiirehdin, mutta löysin oikean portin ihan ajoissa, ja ehin hetken oottaakin, ennen kuin edes koneeseen alettiin päästää porukkaa sisälle. Loppulennot meni sitten tosi hyvin, mitä vähän jännitin perheen näkemistä ja sellasta. Kuitenkin, lentokentältä löysin ulos, sain matkaan laukun ruumasta (olin henkisesti valmistautunut, ettei laukkua löytyis matkatavarahihnalta) ja mun host-mama sekä sen sisko ja siskon poika oli mua vastassa. Nyt voin sanoa, ettei enään koneen vaihtaminen kuulosta ollenkaan pelottavalta.
No, eka päivä on mennyt hyvin. Italiassa kaikki on just niinku sen kuvitteleekin olevan; ihmiset ajelee vespoilla, ostaa tuoretta leipää leipomoista, jää kaduille juttelemaan tuttujen kanssa, eikä kukaan puhu englantia. Tai, kukaan ei puhu ainakaan paljoa englantia. Hauskinta on, kun Elenan, mun host-maman, tutut juttelee eka sille, sitte ne kattoo muhu ja sanoo jotain italiaksi, enkä mää välttämättä ees tajua, että ne puhuu mulle.
Juu, tänään oon kierrelly Aostassa, joka on aivan älyttömän ihana paikka, vuorien ympärillä, aika pieni mutta tosi kotoisa. Teen joskus kunnon postauksen Aostasta, mutten tänään halunnut mennä liikaa turistimeiningillä, niin en ottanut hirveesti kuvia. Aostan lisäksi kävin myös korkemmalla vuorilla, kylässä nimeltä Rhemes Notre-Dame. Varmaan pienin kylä missä oon ikinä käyny, reilu sata asukasta. Siellä ajeltiin serpentiiniteillä, otin kuvia, näin italialaisia lehmiä ja vilaukselta Mont Blancin. On ollut tosi bene päivä, tulevaisuudessa on kaikenlaista suunnitteilla, muun muassa ehkä käyntiä Ranskassa ja mahdollisesti myös Veronassa.
Mulla on hirveesti kaikkea mitä voisin kertoa ja jakaa, mutta enemmän myöhemmin.
Buona notte, Sanna
ps. eikö mulla ookki ihana koira?
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/12775225/?claim=n69wgzqscat">Follow my blog with Bloglovin</a>
