Rotary Youth Exchange Orientation for Italian inbound students

Siis otsikkohan kertoo kaiken tarpeellisen. Viime viikonloppuna pääsin mukaan aivan mahtavaan (melkein) koko Italian rotaryvaihtareiden yhteiseen orientaatioviikonloppuun. Paikalla oli siis reilusti yli sata vaihtaria joka puolelta maailmaa. Oli ehkä paras viikonloppu ikinä!

Viikonloppu vietettiin siis Ravennan maakunnassa, pikkukaupungissa nimeltä Brisighella. Vaikka virallisesti aloitus oli vasta illalla, niin lähdettiin Lauran, toisen Aostassa asuvan rotaryvaihtarin, kanssa kohti Biellaa vähän ennen yhtä. Biellasta sitten hypättiin pikkubussiin, jossa oli puolet meidän districtin vaihtareista sekä meidän districtin chairman. Ajeltiin ja jutusteltiin siinä sitten jonkun aikaa, kun pysähyttiin ja tavatiin toinen puolikas meidän districtiltä. Ostettiin väliltä suklaata, ja sitten oikeestaan taidettiin ajaa aikalailla pysähtymättä Brisighellaan. Matka oli sellanen semipitkä, mutta kulu hyvin jutellessa ja toisiin tutustellessa. Oltiin melkein ajoissa perillä seittämän-kasin aikoihin, ja muut tietenkin kiltisti ootteli meitäkin syömään. Eka ilta menikin tosi nopeaa, syötiin, ja heti sen jälkeen meillä oli yhteinen tervetulotilaisuus. Siellä mm. kuultiin paljon erilaisia juttuja vaihosta, juteltiin, laulettiin ja saatiin ihanat hupparit! Tän tilaisuuden jälkeen oli virallisesti nukkumaan meno, eli toisin sanoen saatiin aika vapaasti olla. Yövyttiin siis luostarissa, joka oli tosi iso, ja siellä kateltiin ympärille. En usko että kukaan meni hirveen aikasin nukkumaan (itellä se kolme tuntia tuli nukuttua, kyllä kelpas). 

Lauantaina päästiin sitten heti aamusta juttuun, mitä olin ite ainakin oottanut tosi paljon: pinssien vaihteluun! Mulla on varmaan itellä tällä hetkellä yli sata pinssiä mun mahtavassa rotarytakissa, rakastan sitä! Mulle kyllä jäi vielä omia pinssejä, mutta jaan eteenpäin kun taas nähään enemmän vaihtareita. Sain kuulla kehuja omista pinsseistäni ja kaikki oli aivan mielissään, kun kerroin, että oon Suomesta. Sain myös taiwanilaisia faneja. Aamulla sitten kaikki tosiaan piti takkeja päällä, ja kaikilla oli myös omalta districiltä saadut t-paidat. Meillä oli ns. virallinen tilaisuus, jonka jälkeen otettiin kuvia.

Päivällä lähdettiin retkelle. Käytiin tosi siistissä luolassa, jossa nähtiin ihan mukavasti lepakoita (tuli mieleen batman). Sitten käytiin viinitilalla, ja päästiin maistamaan viinirypäleitä. Käveltiin jonkumatkaa, mutta meille oli sanottu jotain ihan kunnon vaelluksesta, niin oikeestaan aattelin, että meillä ois tiukkakin aikataulu. Ei ollu, vaan saatiin ihan nauttia toistemme seurasta. Paluumatkalla pysähdyttiin yhteen viinikauppaan, jossa sitten saatiin maistaa viiniä, joka oli tehty saman tilan rypäleistä, jossa käytiin niitä syömässä. Illalla lähdettiin kaupungille. Voin sanoa, että Brisighella on aivan älyttömän upea paikka. Alotettiin sellasella musisointihetkellä, ja käytiin kaupunkikierroksella. Sitten saatiin ostaa jäätelöä, jonka jälkeen löydettiin tiemme sellaseen törmäilyautopuistoon. Siellä juteltiin, tanssittiin ja käytiin törmäilyautoissa. Yhteenvetona vois sanoa, että aika bueno ilta. 

Sunnuntai meni aivan liian nopeasti, ja en voi kuvailla, kuinka paljon mua ja kaikkia muitankin masensi lähteä kotiin. Vielä enemmän masensi, kun me jouduttiin lähtemään pari tuntia aikasemmin kuin toiset, että päästäis säälliseen aikaan kotiin. Toisin sanoen meillä oli vielä koulutustilaisuus, jonka jälkeen sanottiin heipat kaikille (randomien ihmisten halailu, parasta mitä tiiän) ja lähettiin. Tää matka oli vähän hiljasempi, varsinkin alkuun, kaikki nukku tai ainakin yritti. Pysähyttiin matkalla syömään, oltiin saatu eväitä mukaan. Jotku tosin kävi mukavasti mäkkärissä. Mikä vika. Anyways, seittämän aikoihin olin kotona Aostassa, rättiväsyneenä mutta monta uutta asiaa rikkaampana.

Voin rehellisesti sanoa, että tää oli ehkä mun paras viikonloppu tähänastisessa Italia-elämässä. Sain paljon uusia kavereita ja ystäviä, joitten kanssa tuun pitämään yhteittä vielä pitkään vaihdon jälkeenkin, tiiän sen. Vaikka monet oli tosi erilaisia kuin mää, niin kaikissa meissä vaihtareissa on jotain samaa. Kaikki ollaan lähdetty vuodeksi pois kotoa ja mukavuusalueelta kokemaan jotain niin uutta kuin voi kuvitella. Toisten vaihtareitten kanssa on helppo olla, ne vaan on niin heti siinä sun kavereita. Ja meidän districtin ihmiset on mahtavia; ollaan kuin yks suuri perhe, ja en malta oottaa, että nään kaikki ihmiset taas! 

Pusuja, Sanna

#5

Buonasera e saluti da Italia!

Lyhyttä kuulumispostausta pukkaa jälleen. Oikeesti, mulla on mieleesä ainakin seittemäntoista erilaista postausta, ja toivon, että jaksan totetuttaa mun hienoja ideoita.

Mun italiaelämä alkaa välhitellen vakiintua. Tai siis, rutinoitua. Käyn koulua, syön, nään kavereita, teen läksyjä, lenkkeilen. En vieläkään voi sanoa tottuneeni näihin maisemiin tai ymmärtää sitä, että kartalla sijotettuna oikeesti oon Italiassa! Mutta kuitenkin alan tottua kaikkiin italialaisiin tapoihin, ruokaan ja kieleen. Tai siis toisinsanoen siihen, etten ymmärrä paljoakaan ja että kukaan ei puhu englantia. 

Kuitenkin, nyt kun oon sopivasti alkanut tottua tähän elämään, mitä just nyt elän, niin vaihdan vissinkin perhettä. Rotarivaihtareilla on siis yleensä vuoden aikana 2-4 perhettä, ja asuinpaikkaa vaihdellaan silleen kolmen kuukauden välein. Kuitenkin, juteltiin mun host-maman kanssa, ja sen mielestä on parempi, että jos asun aluksi mun toisen perheen luona. Toisessa perheessä mulla on siis host-vanhemmat sekä kaksi sisarusta. Nyt asun kaksin mun host-maman kanssa, ja Elena on töissä paljon. Eikä meillä oo yhteistä kieltä, niin ymmärtäminen on välillä hankalaa.

Sen takia siis muutan, vissiinkin maanantaina. Oon tuossa perheessä sitten sen kolme kuukatta ja palaan tänne Elenan tykö. Vaikka uskon, että se on hyvä ratkasu - mulla on jatkuvasti seuraa ja opin paremmin italiaa - niin silti tulee vähän sellanen just joo-olo. Tai siis, niin kuin sanoin, oon just alkanut tottua tähän, niin sitten muutan pois kaupungista ja kaikki menee ihan uusiksi. Kun lähdin Rotareiden kautta vaihtoon, tiesin, että perheitä olisi useampia, ja niiden vaihto kuuluis asiaan. Muttei käynyt mielessä, että vaihtaisin jo heti alkuun. Kaiken lisäksi, mun pitää pakata. 

No, viikonloppuna mulla on rotaryorientaatio Ravennassa (toivottavasti siellä ois vähän lämpimämpi, Aostan sää on huolestuttavasti viilentynyt). Ja pakkaan sinne, sekä sitten muuttoa varten. Huomenna mun ei kuulemma tarvi mennä myöskään kouluun, jos en välttämättä halua. (Ja tähän väliin voin sanoa, että mulla ei oo lauantaisin koulua.) Postailen koulusta erikseen joskus myöhemmin. Yritän oikeesti alkaa postailla aktiivisemmin, mulla on ollu tälläkin viikolla muutama lazyday, mutten oon jaksanut tarttua padiin ja ruveta kirjottamaan. Vaikeesta tiivistää kaikkea, mitä on tapahtunut, yhteen postaukseen. Mutta kertokaapa mulle, mitä te haluatte kuulla? Onko jotain erityistä, mikä kiinnostaa? 

Ciao ciao, Sanna

Feelings

Haluan nyt kirjotella ihan siitä, miten mun pari ekaa viikkoa on mennyt. Pitää alottaa sillä, että Italiassa kaikki on erilaista. Oikeesti, kaikki. Kuitenkin, siitähän tässä on kyse - erilaisten asioiden kokemisesta. Uusien asioiden kokemisesta.

Mun eka viikko oli rehellisesti aika rankka. Ei mikään älyttömän kamala, mutta henkisesti vaikeeta mulle. Usein puhutaan siitä, että vaihtarille ekat viikot on just niitä hohtohetkiä, ja muutamat ekat päivät sekä illat oli tosi ihania. Mutta mun host-mama tosiaan on töissä paljon, ja ekalla viikolla jouduin olemaan paljon yksin. Ja kun on yksin, niin on aikaa miettiä kotia, kavereita, perhettä, kaikkea minkä jätti taakse. Sitten mun host-maman kanssa meillä on vähän vaikeeta myös, koska Elena oli olettanut, että osaan ranskaa, ja niin olettanut, että meillä ois yhteinen kieli. No, meikätyttöhän ei  puhu ranskaa. Eikä italiaa. Joten sitten kommunikointi on vaikeaa. Mutta musta se on vielä ihan okei.

Tää viikko on kuitenkin mennyt tosi hyvin, oon nähny paljon eri ihmisiä, ja kun koulut alko, niin päivittäin tutustuu uusiin ihmisiin. Kävin myös Alpeilla mun serkun ja sen kavereiden kanssa vaeltamassa, ja sitten eilen kävin sellasessa kirkkotapaamisessa mun tulevan host-siskon kanssa. Oon muutenkin aatellut alottaa harrastuksia, kuten juoksun ja ehkä salin, ja sitten partion. Kirkossa käyn jatkossakin kerran viikossa.

Käyn siis täällä musiikkipainotteista lukiota, jossa jokainen siis vissiin soittaa jotain soitinta. Ja mua pelottaa, että oonko tarpeeksi hyvä sinne. Mun host-mama oli siis mun papereista ymmärtänyt, että käyn pianotunneilla, ja oon oikeesti hyvä. Mutta mää en oo ikinä käyny esim. teoriatunneilla. Päätin kuitenkin, että meen ja teen parhaani ja ainakin yritän! Jos mun taso ei riitä, juttelen Elenan ja Rotareiden kanssa koulun vaihtamisesta. En halua stressata siitä; parhaimmillaan opin oikeesti hyväksi pianistiksi tän vuoden aikana.

Eilen siis oli eka koulupäivä, ja mulla oli tosi mukavaa. Eka päivä oli rento, koulu alko vasta kymmentä vaille yheksän (yleensä kasilta) ja loppu tuntia aikasemmin. Aamulla oli tosi jäännittynyt, ja koska mun host-äiti oli töissä, niin se ei pystynyt viemään mua kouluun. Onneksi sain sitten saattajaksi mun toisen perheen host-maman. Koulussa sitten juttelin jonkiaikaa opettajien kanssa, ja mut esiteltiin kanadalaiselle vaihtarille, joka on mun kanssa samalla luokalla! Oli jotenkin tosi huippua, että omalla luokalla on joku, joka on melkein yhtä pihalla kaikesta. Alexandra tosin puhuu ranskaa äidinkielenä, joka on Aostassa toinen kieli, eli sitä puhutaan paremmin kuin englantia. Mun luokka on tosi mukava, ja ihmiset on aika iloisia ja niitten kanssa on helppo jutella, jos ne siis ymmärtää. Kukaan ei puhu mitään mahtienglantia.

Toistaiseksi koulussa oon vielä ihan pihalla kaikesta, enkä oikein tiedä, että minkälainen lukujärjestys mulla on. Sen verran oon ymmärtänyt, että viikossa mulla on vissiin kolme musiikkituntia, jotka on siis iltapäivisin, ja niistä kaksi on mun ensimmäistä soitinta eli pianota ja yksi toista soitinta/laulua. Mun kohdalla varmaan siis laulua. Mutta koska mulla on iltapäivätunteja, niin mulla ei vissiin oo koulua lauantaisin, joka oli kyllä positiivinen uutinen. Nyt aluksi kaikki on vielä tosi sekavaa, enkä ymmärrä tunneilla mitään, mutta kyllä tää tästä suttaantuu.

Nyt halusin postailla tälläsiä fiiliksiä, että pahoittelen kuvattomuutta. Tulevaisuus näyttää hyvältä, näin tänään toista rotaryvaihtaria Aostassa. Viikonloppuna meen piknikille Alpeille, ja viikon päästä meillä on Italian rotarivaihtareiden yhteinen orientaatieviikonloppu Fognanossa!

A presto, Sanna

Aosta

Haluan nyt tehä tälläsem lyhyen postauksen mun kotikaupungista Aostasta. Tää on aivan ihana paikka, tosi kaunis ja joka päivä ihmettelen, että oikeesti asun täällä.

Aosta on siis Italian pienimmän alueen, Aosta Valleyn, suurin kaupunki ja sijaitee aivan Pohjois-Italiassa. Tää on Italialaiseksi kauungiksi tosi pieni, about 35 000 asukasta. Tosin tää alueki on aika pieni, joten kaikki ihmiset on pakkautunu tähän alueelle niin tää tuntuu isommalta.

Aostassa on aika paljon turismia, tosin enemmän talvella kuin kesällä. Tää on alppikaupunki, ja lähellä on paljon rilaisia laskettelukeskuksia. Ja täälläki siis sataa lunta ja on pakkasta talvisin. Musta tää Aostan keskusta on tosi ihana, sellanen pieni mutta tosi aistikas, ja kaikki tuntuu olevan suoraan jostain italialaisesta elokuvasta. Ite asun ihan tässä ydinkeskustassa, että mihinkään ei oo pitkä matka. Mulla on myös pyörä, jolla voin mennä kouluun ja niin. Saan olla ja mennä tosi vapaasti, ja oon jo onnistunu sopimaan, että tapaan muutamia tyyppejä tällä viikolla.

Mun eka host-perhe koostuu host-mamasta ja koirasta, joten täällä on silleen vähän yksinäistä. Kotona mulla on iso perhe, neljä sisarusta, meksikolainen vaihtarisisko ja käly, sitten lisäksi vanhemmat. Ja vaikka tykkäänkin olla yksin ja pärjään yksin, niin yksin ollessa ehtii miettiä paljon kotia ja kaikkea tulevaa, ja sitten tulee vähän koti-ikävä ja muutenki sellanen jännitys kaikesta. Mutta tiiän että tää helpottaa viimestään kun koulut alkaa, joka en ens viikon torstaina. Mulla on koulua vissiin kuutena päivänä viikossa, että jippii, mutta siellä ainaki saan enemmän kavereita ja seuraa.

Oon suunnitellu, että ennen kun koulut alkaa käyn tutkimassa lähen Aostaa, ja kattelemaan muutenkin maisemia. Mulla ei oo ollu vielä niin paljon tekemistä, kun host-mama on töissä, mutta ens viikolla nään varmaaan ennen koulun alkua useita ihmisiä.

Ciao!
Sanna