Sicilia #1

Bella, bella Sicilia. Belissima. Vajaan viikon reissu tuonne Etelä-Italiaan on takana, ja en voi sanoa muuta kun että oli aivan mahtava reissu. Nautin tosi paljon, säät oli välillä ihan kivojakin ja tuli tehtyä paljon uusia asioita ja tutustuttua uusiin ihmisiin. Tää oli siis koulun retki, ja meitä oli kuusikymmentä oppilasta + opettajia, ja ideana oli siis tutustua Sisiliaan. Sen takia ollaankin käyty useissa eri kaupungeissa, eikä vaan pysytty yhdessä paikassa. Yövyttiin kolme yötä Cataniassa ja kaksi yötä Palermossa, ja käytiin monissa eri kaupungeissa lähellä ja kaukana, sekä tietenkin Etnalla! Yritin laittaa kuvia jonkulaisessa järjestyksestä, mutta se ei oikein onnistunu. Anyways, don't mind!

Giorno 1

Eli, lähdettiin matkaan Aostasta yöllä, kahden aikaan. Olin jotenkin mahtavasti suunnitellut tän, että nukun muutaman tunnin ja herään yhden aikaan, että on varmasti ehdin. No, heräsin sitten varttia vaille kaksi, ja kymmenessä minsassa vaihdoin vaatteet ja laitoin kaikki pakkaukset kuntoon. Ihan hyvä, ehdin nukkua vähän enemmän. (Virallisesti siis lähdettiin vartin yli kaksi, eli kahen maissa lähdettiin kotoa.) Matkaa jatkettiin Milanon lentokentälle, josta lennettiin Cataniaan. Lento lähti vasta seiskalta, ja ehdittiin syödä briossit ja juoda kahvit siinä odotellessa. Cataniassa oltiin sitten ennen yhdeksää, ja päästiin heti aamusta kaupungille. Käytiin muutamassa kirkossa, ja sitten oli omaa aikaa. Käytiin syömässä, ja sisilialaisessa pasticcheriassa ostamassa leivonnaisia. Illalla käytiin uimassa muutaman kaverin kanssa meressä. Oli kyllä mahtavaa, vesikään ei ollut mitenkään älyttömän kylmää. Illallinen syötiin hotellilla, ja menin nukkumaan heti sen jälkeen, olin niin väsynyt. Yöllä siirrettiin kelloja, joten nukuinkin sitten sen mukavat kymmenen tuntia.

Giorno 2

Seuraavana päivänä vierailtiin kahdessa kaupungissa, Taorminassa ja Acirealissa. Molemmista pidin tosi paljon, ja Taormina onkin varmaan yksi Italian kauneimmista kaupungeista. Siellä vierailtiin Roamano Teatherissa, josta pidin aivan älyttömästi. Pääasiassa käveltiin ympäriinsä ja ihailtiin maisemia. Tuollakin tuli pimeä jo tosi aikasin! Maisemat oli jotain sanoinkuvailettoman kaunista. Muutenkin, Taormina oli varmaan mun lemppari noista paikoista, se oli pieni ja kaunis, tosin täynnä turisteja. Illaksi mentiin takasin hotellille, jossa syötiin ja juteltiin ihan rennosti. Matka sinne oli kyllä kaikkea muuta kuin rentoa, koska juututtiin ruuhkaan, ja meillä kesti varmaan tunnin enemmän kuin muuten ois kestänyt matka.

Olin melkein jo unohtanut, kuinka paljon kaipasin merta, è belissima!

Giorno 3

Maanantaina heräsin aamulla vähän viiden jälkeen, ja menin lenkille mun huonekaverieden kanssa. Fitness vai fitness? Ei, se oli aika siistiä käydä vähän juoksemassa auringonnousussa rannalla palmujen keskellä. Aamulla mentiin Syrakusaan, jossa harmiksi satoi. Ostin sitten sateenvarjon, joka hajosi saman tien. En enään tiedä, missä se on, hukkasin tai unohin sen jonnekin. Päästiin turistikierrokselle, ja koko paikka oli tosi kaunis, sateesta huolimatta. Lounastettiin siellä, ja mää kyllä rakastan käydä syömässä kavereiden kanssa täällä! Mennään viidentoista hengen porukalla syömään, ja ollaan silleen "voitaisko työntää muutamat pöydät yhteen?". Muutenkin, meininki on tosi hyvä, syödään, jutellaan ja nauretaan. Illalla vierailtiin kaupungissa nimeltä Noto, jossa lyhyesti vierailtiin kirkossa ija sitten vaan käytiin lyhyellä kierroksella siinä lähistöllä. Toisin sanoen syötiin Sisilialaisia herkkuja, namm.

Illalla käytiin Notossa, pienessä kapungissa Syrakusan lähellä, ja sitä sanotaan barokin pääkaupungiksi. Vierailtiin yhdessä kirkossa, eikä oikeestaan muuta tehty. Pidin kuitenkin Notosta paljon, en ois kuvitellut etukäteen, että se on niin hurmaava.

Nää kolme ekaa yötä vietettiin hotellissa Cataniassa. Se oli tosi rentomeininki-hotelli, ihan rannan vueressä. Kaksi vikaa yötä vietettiin sitten Palermossa hienommassa hotellissa, josta en pitänyt niin paljon. (Ekassa hotellissa oli myös ruotsinkielisiä lehtiä! Tärkeetä, eikö.)

Laitan pian lisää sisiliakuulumisia+kuvia. (En ikinä ennen oo jakanut postausta osiin, siistiä eikö.) Aostassa sujuu niin kuin ennenkin, tässä kuussa ois taas meidän districtin rotarytapaaminen jippii! Ja tapasin Aostassa suomalaisia ihmisiä, siistiä, juttelin niille hetken ja toivoteltiin hyvät jatkot. Mun ilme oli varmaan ihan mielenkiintonen kun yritin päättää, että millä kielellä lähetään kysymään, mistä ollaan. Muutenkin, nyt on aivan sellasta normimeininkiä, ei mitään hirveän ihmeellistä oo tapahtunut. 

---

Okey, I was in Sicily previous week (really I came home a week ago) with my school. There were sixty of us, plus the teachers. We spent six days going around the island, and it was veryvery beautiful! I really loved the trip, and I'm very thankful I had the opportunity to attend. Because I'm a bit lazy I won't write as widely as I did in Finnish, pardon me for that.

Giorno 1

We left from Aosta in the night, around 2 a.m. I overslept, great, but got to the bus on time. We went to Sicily by plane, and our flight left in the morning at seven. So we had some time in the airport, and of course we ate brioches and drank coffee (delicious). We arrived to Catania a bit before 9, and after taking our suitcases to hotel, we entered in the center of Catania. We had time to get know to the city and eat, of course! Later in the day we visited churces and had dinner in the hotel. I was very tired, so doing something after dinner didn't even cross my mind. But before dinner I went swimming in the sea, and it was something very awsome!

Giorno 2

On the second day we visited two smaller cities, Acireale and Taormina, which both of them I really liked. In Acireale we again had lunch, and in Taormina we visited the Romano Theather and had a bit freet time in the city. I really love having lunch with friends, there are fifteen of us and we go to restaurant, asking if everybody could sit in the same table. And with italians it is always fun, talking, laughing, singing and eating.

Giorno 3 

In the morning I woke up before half past five, because my friends went running and I went with them (crazy, yeah I know). It was cool, in a way, sunrise, beach and running. On Monday we vitsited Syracusa, but unfortunatly it was raining. We had a guided tour, which was of course bit hard for me to understand. Anyways, despite the rain it was very beautiful, and I really liked Syracusa. It's a shame we really didin't had a lot of time to get known the city. In the evening we visited city called Noto, which I also really adored. It was just sunset, and we got to go on the top of one church tower, so you can just imagine the beutiness.

I'm gonna continue this soon, so more is coming!

Sanna

È la bella vita

Käytiin tyttöjen kanssa ottamassa tuossa kuvia yks päivä. Messissä siis mukana mun host-sisko Helene, ja sen kaksi kaveria. Menin sitten niitten kanssa, ja oli aivan älyttömän kivaa. Löysin myös tosi kivoja paikkoja, jossa vois viikonloppuna käydä kävelemässä tai vaikka juoksemassa. Upeita maisemia myös, tietenkin. Täällä niiltä on mahdoton välttyä.

Koulussa menee tällä hetkellä ihan hyvin, ja mun italia on selkeästi kehittynyt! Ei sillä, oon vielä aika surkea puhumaan, joskus yritän ja sitten mua katotaan silleen 'scusi non capisco' ja siirryn aika nopeasti takasin englannin puolelle. Täällä tosin vaan on se kiva juttu että harvat oikeasti osaa englantia. Musta tuntuu, että Suomessa suurin osa ainakin ymmärtää jonkun verran, muttei vaan halua tai uskalla puhua. Täällä taas yleensä kaikki yrittää parhaansa, vaikkei sitä kieltä osais paljoakaan. Ja mää oikeesti arvosta sitä. Tosin tykkään myös niistä ihmisistä, jotka puhuu mulle italiaa ihan pokkana ja sitten ite oon silleen että melkein ymmärsin. 

Mun päivärytmi on nykyään tosi kiireinen, tosiaan lauantaikoulupäivän sijaan mulla on kahtena iltapäivänä koulua, ja sitten kahtena iltapäivänä mulla on italian oppitunnit, niin siinä sitten teen parhaani. Opiskelu alkaa ehkä vähitellen olla mullekin sellasta, että pitäis tehdä jotain. Läksyjäkin tulee, varsinkin matikkaa pitäis treenata (matikka täällä on ihan kamalaa, elämä ilman laskinta ja maolia on jotain sanoinkuvaamatonta, ja kuka ikinä sanoikaan että matikka on samanlaista kaikkialla on väärässä, täällä se on todellakin erilaista kun suomessa). Tunneilla musta on kivaa tehdä muistiinpanoja, joskus on vaan tosi mielenkiintosia hetkiä yrittää tulkita opettajan tai sen vieressä istuvan ihmisen käsialaa. Haluan todellakin lukea nää mun muistiinpanot, kun oikeesti opin enemmän italiaa - kiinnostaa tietää, mitä oon sinne raapustanut. Keskiviikkona mulla oli myös ensimmäinen pianotunti, ja tykkäsin kyllä. Mun opettaja oli tosi ymmärtäväinen, ja puhuu myös englantia, niin jos tulee väärinymmärryksiä niin se voi sitten oikoa niitä. 

Ehkä vaikeinta tällä hetkellä on se, ettei just oo pääsyt mukaan kaveriporukoihin, ja vähän silleen on vielä yksinäistä. Ja se on totta, että vaihdossa joutuu olemaan paljon yksin. Tarkotan, jos ei fyysisesti yksinyksin, niin sitten henkisesti yksin siellä oman pään sisällä. Ja välillä itelle tulee niitä tunteita, että kukaan kotona ei oikeesti ikinä tuu ymmärtämään, mitä kaikkea mää käyn läpi nyt. Eikä kukaan täälläkään. En ikinä pysty kuvailemaan sanoilla, kuinka paljon on tapahtunut jo nyt vajaan kahden kuukauden aikana, kuinka oma ajattelutapa ja suhtautuminen erilaisiin asioihin on muuttunut. Vaikka välillä on myös vähän ikävä kotiin, niin ei kuitenkaan oo sellanen jatkuva ikävä tai tunne, että haluaisin palata kotiin. Koska en todellakaan lähtis nyt, vaikka annettais mahdollisuus.

Yleensä sanotaan, että syksy - tai siis alku - on vaihdon huonointa aikaa. Uskon kyllä sen. Se, että joutuu selviytymään useista asioista yksin, vieralla kielellä. On vaikeaa keskustella toisten kanssa tai olla mukana missään jutuissa, kun ei vaan ymmärrä. Ympärillä on paljon uusia ihmisiä, eikä oikein tiedä, miten tulis olla ja käyttäytyä. Ite ainakin tulee joskus tehtyä se virhe, että on vaan hiljaa. Ei välttämättä vaan jatkuvasti jaksa jutella tai tutustua uusiin ihmisiin, tai sitten joskus vaan tuntuu tosi väkinäiseltä ruveta selittämään yhtään mitään. En kuitenkaan halua ottaa stressiä siitä, että joskus on vaan hiljaa. Muutenkin välillä tuntuu, että pitäis kulkea jatkuvasti hymy naamalla ja olla valmis juttelemaan joka toisen vastaantulevan kanssa. Siis, oikeesti, nylyään käyn niin monessa eri luokassa, että kaikki automaattisesti muistaa mut ja ainakin moikkaa jos tulee vastaan. Ite oon vaan että terve, tunnetaanko me? Mutta musta on oikeesti kivaa, että porukkaa tervehtii, vaikka ei välttämättä ikinä oltais silleen juteltu. Niin, ehkä syksy on vaikeeta vaihtareille - mutta jos tää on sitä kaikkein huonointa aikaa, niin mietin vaan, minkälaista on se paras aika? 

----

Oh and what is this world without english? Mainly I just wanted to come and say hi. Here is some pictures I took with my host sister and her friends on last Saturday. It is so beautiful here, I will never stop wondering it. My life here in Italy is going just fine, it is quite busy at the moment though. At school I start to feel like I even should do something. I mean, my Italian is getting better every day, but well it isn't very good yet. And, on Wednesday I started my piano lessons, and I really enjoyed it! I haven't done much piano studies in Finland, and I think I can learn more here. It of course means I need to play a lot of piano and practise, but I even look forward to it. 

Otherwise, it is going well. Having friends is hard, I mean I'm not always the most social person. But I know that with time I'll get good friends to share lots of great experiences with. Sometimes I also miss home. Just small things, like some places or smells. And sometimes it really hits me, that no one will ever be able to truly understand what I'm going through. Always there has been someone, who has done the same things and gone through similar phases. Right now I'm very alone, ik a way. But it isn't always a bad thing. It helps to see things in a new light.

It is often said, that the autumn - or the beginning - is the hardest time for exchange students. I believe it. Everything is strange, you don't understand, you really don't have friends or the feeling of belongig somewhere. Still, for me right now, it isn't that bad. I mean, if this is the worst time of my exchange, what's like the best time?

Sanna